Avainsana: tatuoija

Kuinka hyväksi ammattitatuoijaksi tullaan

Kuinka hyväksi ammattitatuoijaksi tullaan

Kuinka hyväksi ammattitatuoijaksi tullaan?

Tämä on kysymys, joka pyörii monen tatuoijan ammatista haaveilevan mielessä.

On varmasti erilaisia motivaattoreita suunnata tälle alalle, kuten myös useita erilaisia tapoja aloittaa oma ura tatuoijana. Kaikki ne johtavat johonkin lopputulokseen.

Tässä artikkelissa kerron erilaisista tarjolla olevista mahdollisuuksista hyvine ja huonoine puolineen, mutta ennen kuin jatketaan siihen haluan muutaman sanan sanoa siitä, mistä tunnistaa hyvän ja ammattimaisen tatuoijan:

Hygieniaosaaminen on ensiarvoisen tärkeä osaamisalue tatuoijan työssä. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että osaat suojata työvälineesi ja työympäristösi oikein. Sinun myös täytyy tietää miksi näin tehdään. Hygieniaosaamisen kulmakiviä ovat myös työympäristön eli studion tai työhuoneen puhtaanapito, sekä riittävän korkea tietämys erilaisista patogeeneistä, tartuntataudeista ja siitä kuinka nämä voivat levitä työympäristössä.

Piirtotaito ja visuaalinen näkemys ovat tärkeitä lähtökohtia voidaksesi tuottaa uniikkia taidetta potentiaalisille asiakkaille.

Yritystoiminnan perusteet tulee vähintäänkin tuntea, sillä tatuoiminen on useimmiten toiminimi pohjaista yritystoimintaa.

Asiakaspalvelutaidot ovat erittäin tärkeä ammatillinen osaamisalue. Läheskään kaikki tatuointia ottavat ihmiset eivät ole valmiita ottamaan jotain suurta artistista visiota, vaan heillä on poikkeuksetta kaikilla jokin perusajatus tatuointinsa ottamiseksi. Hyvä tatuoija löytää asiakasta miellyttävän ratkaisun designille, joka myös tukee artistin omaa visiota toimivasta tatuoinnista.

Asiakaspalvelu ei kuitenkaan ole pelkästään itse tatuoimista ja designin suunnittelua / piirtoa. Asiakkaan on voitava tuntea olonsa turvalliseksi koko prosessin aikana ja oltava tyytyväinen lopputulokseen. Silloin olet onnistunut ja todennäköisyys on iso sille, että sama asiakas ottaa sinulta toisenkin tatuoinnin.

HUOLELLISESTI JA HYVIN TEHTY TATUOINTI on viimekädessä sinun käyntikorttisi. Hyvin tehty tatuointi kestää aikaa ja näyttää vuosienkin päästä hyvältä. Hyvin tehdyssä tatuoinnissa muste on työstetty oikeaan syvyyteen, linjatyö on selkeää sekä ennenkaikkea suoraa ja puhdasta; niin sanotusti kliiniä. Kontrastia on luotu sopivasti, eikä värit tai mustat haalistu ajan kuluessa olemattomiin. Tämän oppiminen vie poikkeuksetta runsaasti aikaa.

Kuinka hyväksi ammattitatuoijaksi tullaan sitten?

Jokainen aloittaa jostain, se on päivän selvää.

Haluan tähän väliin siteerata kolleegaani Tony Raitaa, joka muotoili minulle aiheesta keskustellessamme asian näin:

”On kahdenlaisia tatuoijia, niitä jotka tekevät tatuointeja elääkseen ja niitä jotka elävät tehdäkseen tatuointeja.”

Mielestäni tämä lause kiteyttää pitkälti eron huippuammattilaisten ja muiden välillä.

Kun tatuoinnin lopputulos on se asia mikä painaa artistin vaakakupissa enemmän kuin siitä saatava tulo, ollaan aika lähellä sitä mielentilaa ja asennetta joka tarvitaan tatuoijaksi tulemisen tiellä.

On tärkeää muistaa, että sinun itsesi täytyy olla valmis hiomaan osaamistasi kaikilla tatuoimisen tasoilla aina hygieniaosaamisesta itse tatuoimiseen sekä asiakaspalveluun.

Hyvin tehty tatuointi vaatii taitoa, jolla varmistut tekemäsi tatuoinnin kauniista lopputuloksesta ja säilyvyydestä hyvänä vuosienkin päästä sen valmistumisesta.

Jos siis haaveilet niin sanotuista ”high end”-asiakkaista, jotka ovat valmiita maksamaan tekemästäsi työstä mukisematta sen minkä pyydät, sinun täytyy olla valmis olemaan joka päivä parempi versio itsestäsi kunnes saavutat vaaditun osaamistason.

Hyvä tatuoija ei ole koskaan täysin valmis, vaan aina valmiina löytämään ja oppimaan uusia tapoja ja tekniikoita oman osaamisensa nostamiseksi.

kuinka hyväksi ammattitauoijaksi tullaan

Kuinka aloittaa ammattitatuoijaksi tuleminen?

Nykypäivänä kenen tahansa on suhteellisen helppoa hankkia itsellensä tatuoimiseen tarvittavaa välineistöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, vaikka välineistö olisikin kunnossa, että osaisit tehdä niillä onnistunutta jälkeä.

On totta, että internet on pullollaan erilaisia tutoriaaleja ja vinkkejä tatuoimisen opetteluun, mutta näiden materiaalien perusteella ei esimerkiksi tatuoimiseen tarvittavaa käsituntumaa voi opetella.

Tietysti aina löytyy yksilöitä, jotka lähtevät liikenteeseen kantapään kautta -taktiikalla ostaen välineet ja käyden vaan tatuoimaan vaikka käsitystä siitä mitä tai pikemminkin miten homma tulisi hoitaa ei olekaan.

Paras lähestymistapa on siis ilman muuta kouluttautuminen valvotussa ympäristössä.

Tänä päivänä on toki ilmaantunut tarjolle pari kuukautta kestäviä intensiivi kursseja tatuoimisen oppimiseen. Ajatus on toki ihan kiva, mutta näissä intensiivi kursseissa on pari kompastuskiveä, joiden takia kannattaa miettiä huolellisesti tähän vaihtoehtoon tarttumista.

Lähtökohtaisesti tatuoimista ei pysty oppimaan kahdessa kuukaudessa sellaiselle tasolle, että valmis tuote täyttäisi onnistuneen ja hyvän tatuoinnin kriteerit. Tällaiset kurssit luovat helposti mielikuvan oikotiestä alalle; saat diplomin ja voit ylpeänä aloittaa ammattimaisen tatuoimisen. Jos työsi taso ei kuitenkaan vastaa asiakkaitten kysyntää, diplomitatuoijana voi olla hyvin vaikea menestyä huippuammattilaisten kilpailukykyä vastaan.

Asiat käydään hyvin tiivistetyssä ja intensiivisessä syklissä, eikä kaikkea sitä tietoa mitä tatuoijan tarvitsee hallita, pysty sisäistämään näin lyhyessä ajassa. Suurin dilemma mielestäni on tälläisen kurssimuotoisen pikakoulutuksen hinta. Itse en olisi valmis maksamaan tuhansia euroja diplomista joka ei todellisuudessa kattavasti valmista minua ammattiin, vaan toimii pikemminkin kohtuullisena esittelykierroksena alasta.

Paras tapa oppia tatuoijaksi on ilman muuta hankkiutua ammattitatuoijan oppiin pitkällä tähtäimellä.

Onko tämä aihe sinusta kiinostava, mielenkiintoinen tai innostava? Jaathan sen myös twiitillä eteenpäin alla olevan linkin avulla:

Kuinka hyväksi ammattitatuoijaksi tullaan Klikkaa ja Twiittaa

Haaveena tatuoimisen ammattilaisuus

Tullaksesi hyväksi tatuoijaksi ja tehdäksesi kestävää, kaunista jälkeä ihmisten ihoihin, sinun tulee olla ennen kaikkea kärsivällinen.

Ensimmäinen askel on löytää itsellesi opettaja. Olen itse aina kehoittanut ihmisiä kasamaan portfolion omasta kädenjäljestään. Siinä vaiheessa kun et ole koskaan elämässäsi koskenutkaan tatuointikoneeseen, tämä tarkoittaa piirtämistä.

Oppimishaluiset ja lahjakkaat yksilöt löytävät kyllä tiensä myös tatuointialalle. Jos piirrostesi, maalaustesi, grafiikkasi jne. perusteella koottu portfoliosi on innovatiivinen, hyvin visualisesti toteutettu luovin ideoin, olen varma että sinua varten on ammattiartisti joka haluaa ottaa sinut ilomielin oppiinsa.

Itse aikoinaan pääsin Mika Saarron oppiin siinä vaiheessa kun olin jo lähestulkoon luovuttanut unelmastani tulla tatuoijaksi. Muistan varmasti sen päivän loppuelämäni! Kun sain tilaisuuteni aloittaa oppityttönä, en miettinyt hetkeäkään ja heti seuraavana päivänä aloitin studiolla.

Tuolloin tatuointialaa ei tuettu millään tavalla, joten työllistämistukea tai muuta vastaavaa oli turha kuvitella saavansa. Alalle ei silloin myönnetty edes starttirahoja.

Siispä opinahjon ohessa tein kahta työtä iltaisin ja viikonloppuisin. Päivät meni studiolla perusrutiineita tehdessä: siivousta, stencileiden piirtoa, sterilointia, koneiden kasausta artisteille, heidän työskentelynsä seuraamista sekä paljon piirtämistä. Tämä oli minulle iso ylpeyden aihe ja olin suunnattoman kiitollinen saamastani mahdollisuudesta, sillä tatuoinnit ovat aina puhutelleet minua hyvin syvällisellä tasolla.

Mika teki minulle painotetun kojeen joka vastasi keskimäärin 400g painavan coil-tatuointikoneen painoa ja painotusta. Neulatuubista pilkisti ohut pitkäjouhinen pensseli. Tehtävänävi oli tehdä tällä kapistuksella fineline jälkeä paperille musteella. Tämä harjoitus on luonut minulle pohjan siihen miksi linjatyöskentelyni on todella vahvaa tänäpäivänä.

Ensimmäisen tatuoinnin jonka sain tehdä, tein itselleni oltuani Mikan opissa useita kuukausia. En koskaan vaatinut päästä tatuoimaan, vaan odotin kärsivällisesti milloin mentorini kertoisi tänään olevan se päivä.

Kärsivällisyys on hyve tatuoimisen opettelussa. Aikanaan kun tiemme erosivat ja lähdin kokeilemaan omia keltanokan siipiäni, tein Mikalle lupauksen josta olen pitänyt kiinni tähän päivään saakka: ”Lupaan tehdä paljon kauniita kuvia.”

kuinka hyväksi ammattitauoijaksi tullaan

Kuinka hyväksi ammattitatuoijaksi tullaan?

Kuinka hyväksi ammattitatuoijaksi tullaan siis?

Ammattilainen antaa aina parhaat eväät alkavalle urallesi, opiskelit sitten mitä tahansa! Tatuoimisen opettelussa tämä ei ole poikkeus.

Jos motivaattorinasi toimii jokin muu kuin palava halu tehdä huippu hienoja tatuointeja ihmisille heidän toiveittensa pohjalta, kannattaa ehkä tehdä pieni perustarkastus omille prioriteeteille.

On totta, että tatuointeja tekemällä on mahdollista saada itselleen kelpo elanto, mutta sen eteen täytyy olla valmis tekemään myös töitä.

Seuraavassa checklist tyyppinen litania tarvittavista askelista, jotka ottamalla on mahdollista tulla hyväksi jollei erinomaiseksi tatuointialan ammattilaiseksi:

  • löydä itsellesi opettaja – arvosta saamaasi mahdollisuutta. Perinteisesti tatuointistudiossa työn opettelu ei maksa rahaa ja mentorisi ei saa palkkaa kouluttamisestasi. Tee sinulle annetut tehtävät huolellisesti ja odota kärsivällisesti kunnes sinun katsotaan olevan valmis seuraavaan oppivaiheeseen.
  • ota oppia saamastasi kritiikistä! Kriitikkiä annetaan siitä syystä, jotta sinusta tulisi parempi. Onnistumisista yhtälailla tulee saada aina kiitosta.
  • kysy paljon kysymyksiä! Pitkään tatuointeja tehneet artistit tekevät asiat niin selkärangasta, ettei asioita aina muista sanoa erikseen (miksi teet tämän ja tuon juuri näin)
  • sijoita tatuoimisen opetteluun aikaa! Kannattaa yhdessä opettajan kanssa tehdä tavoitteita lyhyelle ja pitkälle aikavälille. Sitoudu 1-3 vuoden oppilasaikaan (joskus jopa tarvittaessa pidempään)
  • kun olet saavuttanut sen pisteen, että työskentelet jo tatuoijana, pidä edelleen silmät ja korvat auki sillä joka hetki on mahdollisuus inspiroitua ja / tai oppia jotain uutta mikä vie osaamistasi eteenpäin. Hyvä tatuoija ei ole koskaan täysin valmis.
  • Hae vaikutteita tatuointimessuilta ja jos mahdollista vieraile ajoittain muilla studioilla saamassa vaikutteita.
  • Ole joka päivä parempi versio itsestäsi kuin mitä olit eilen.

Seuraa myös Mustesielu blogin facebooksivua: https://www.facebook.com/OliviaMoonTmi

Lue myös: https://www.mustesielu.com/tatuoijan-ensiaskeleet/

sekä : https://www.mustesielu.com/peittotatuoinnit-mita-niilla-on-mahdollista-piilottaa/

Tällä kertaa olikin runsaasti asiaa keroottavana 😀 Kiitoksia kun jaksoit lukea tämän kertaisen artikkelin loppuun saakka!

Jos sinulla on tatuointiaiheisia kysymyksiä, voit lähettää niitä minulle yhteydenottolomakkeen avulla,

Tatuoimisiin!

<3 Olivia Moonchild

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Tatuoijan työ koostuu yllättävän monesta osatekijästä. Vaikka itse tatuoiminen on päälimmäisenä mieleen jäävä työtehtävä, sen ympärillä on paljon muita asioita hoidettavana, jotta itse tatuoiminen on mahdollista suorittaa.

Ensinäkin välineistö on oltava moitteettomassa kunnossa ja tarvikkeita on oltava riittävästi. Siispä tatuoija tekee välinetilauksia, inventaariota sekä tarvittaessa huoltaa tatuointikoneitaan tai toimittaa ne huoltoon.

Myös työympäristön täytyy olla puhdas ja hygieninen. Tatuoijan arkipäivää on myös aktiivinen puhtaanapito, joka ei rajoitu vain omaan työpisteeseen suoritetun tatuoimistyötehtävän päätteeksi. Lisäksi on huolehdittava asiakastilojen, wc-tilojen sekä muiden yleisten tilojen siisteydestä ja puhtaudesta. Useamman tatuoijan studioissa, jokainen pitää huolta omasta työpisteestään, jonka lisäksi yleensä yhteisesti pidetään huolta liiketilan muista alueista. Yleinen siivous on mahdollista teetättää myös esimerkiksi siivousfirmalla rahaa vastaan, ja joissain tatuointistudioissa on käytössä tällainen vaihtoehto.

Mutta ei tatuoijan työ rajoitu vain tähän! Lisäksi asiakkaiden kanssa käydään konsultaatioita, suunnitellaan kuvaprojektit ja ideasta riippuen kuva suunnitellaan joko ennakkoon tai paikan päällä ennen itse tatuoimista.

Kaiken yllämainitun lisäksi on vielä hallinnollinen puoli. On pidettävä huoli kirjanpidosta joko itse tai vaihtoehtoisesti kirjanpitäjällä. Jälkimmäiselle tulee toimittaa kaikki tarvittavat materiaalit, jotta yrittäjyyden lakisääteiset velvoitteet eivät jää hoitamatta ja verot tulee maksettua ajallaan.

Hallinnolliseen puoleen kuuluu osana myös asiakassähköposteihin vastaaminen ja asiakassuhdetoiminnan ylläpitäminen.

Kirsikkana kakun päällä on markkinointi! On erillaisia tapoja tavoittaa yleisönsä kuten esimerkiksi sähköposti, erilaiset mainokset ja mainosmateriaali, verkkosivut ja /tai blogi. Kuitenkin nykypäivänä sosiaalinen media on yksi vaikuttavimmista tavoista päästä lähemmäksi omaa kohderyhmäänsä. Markkinointi on tärkeä osa tatuoijan tehtävää ja se vie yllättävän ison lohkon käytössä olevasta ajasta.

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Kaikkien hallinnollisten seikkojan ja käytännön asioiden hoitamisen lomassa suoritetaan itse tatuointityö.

Usein työasennoissa ollaan pitkiä aikoja, eikä työasennot välttämättä ole aina kaikista ergonomisimmasta päästä. Tatuoijat saattavat olla näin ollen usein pitkiä aikoja hyvinkin staattisissa asennoissa, joiden seurauksena tatuoijien keho voi oireilla erilaisin tavoin. Tavallisesti selkäkivut ovat hyvin yleisiä tatuoijan työssä.

Muita tavallisia vaivoja voivat olla muun muassa päänsärky ja silmien väsyminen. Pitkissä sessioissa erityisesti tatuoija keskityy katseellaan pitkiä aikoja kerrallaan intensiivisesti yhdelle alueelle.

Melko mahtava tehtävälista yhdelle ihmiselle, eikö totta? Jos vielä tämän kaiken lisäksi tatuoija käy messuilla tai vierailee muilla studioilla, räpsähtää siitä muutama tehtävä lisää. Usein täytyy varata kuljetus, majoitus, maksaa osallistuminen ja niin edelleen.

Kun tehtävälista on näin laaja, ei ole suuri yllätys jos ihminen on välillä loman tarpeessa, vaikka miten rakastaisi työtään.

Onko tämä artikkeli sinusta kiinnostava tai mielenkiintoinen aihepiiri? Olen superkiitollinen kun jaat sen myös eteenpäin!

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa? Klikkaa ja Twiittaa
Photo by Dave Herring on Unsplash
Photo by Dave Herring on Unsplash

Loman pitäminen ruokkii luovuutta.

Minun on pakko sanoa, että tatuoiminen on hyvin rakas ja arvokas työ minulle. Koen olevani onnekas, että saan tehdä tätä työtä elääkseni. En ole yhtään sen ihmeellisempi ihminen kuin kukaan muukaan, satun vain tekemään työkseni kauniita kuvia ihmisten ihoon ja se tekee minut hyvin onnelliseksi.

Kuitenkin vaikka työ, oli se mikä tahansa ja olisi se kuinka tärkeä ja rakas, alkaa se helposti menettämään parhaan teränsä ja kiiltävimmän pintansa, jollei sen parista koskaan poistu.

Loma vapauttaa mielen arjen askareista, antaa keholle mahdollisuuden lepoon ja mikä parasta, silloin voi tehdä halutessaan mitä tahansa itseään kiinnostavaa ja arjesta poikkeavaa puuhaa. Tämä tekee hyvää kokonaisvaltaisesti ja pitää mielen virkeänä ja avoimena.

Usein arjesta sivuun astuminen myös auttaa näkemään paremmin arjen merkityksen, asiat jotka toimivat hyvin, sekä asiat joita voi kehittää eteenpäin.

Vinkkejä hyvään lomaan: https://www.pihlajalinna.fi/terveydeksi/tyoterveyslaakari-neuvoo-tallainen-on-hyva-loma

Myös lomalla saadut kokemukset saavat usein aikaan idearyöppyjä ja luovassa työssä etenkin se on erittäin edunmukaista sekä asiakkaalle, että tatuoijalle. Myös levännyt keho jaksaa paremmin arjen mekaanisen rasituksen.

Siispä jos tatuoijasi pitää ajoittain lomia, kuten esimerkiksi joululoman ja muutaman viikon kesäloman, on se erittäin hyvä asia! Se tarkoittaa sitä, että hän välittää työstään ja asiakkaistaan koska pitää myös itsestään hyvää huolta.

Tatuoimisiin!

<3 Olivia Moonchild

Mitä mieltä olit tämän kertaisesta artikkelista? Jätä kommentti artikkelin alle!

Lue myös: https://www.mustesielu.com/nain-valmistaudut-tatuoinnin-ottamiseen/

Mustestoorit esittää: haastattelussa Tony Raita

Mustestoorit esittää: haastattelussa Tony Raita

Mustestoorit esittää: haastattelussa Tony Raita, yksi Suomen tunnetuimmista ja maailmallakin musta-harmaarealismillaan mainetta niittänyt tatuointitaitelija.

Ennen tätä haastattelua, en oikeastaan itse juuri tuntenut Tonya. Tottakai olimme tavanneet useasti eri tatuointimessuilla ja vaihtaneet muutamat sanat tavatessamme.

Ennen kun pääsin tutustumaan Tonyyn paremmin, minulla oli hänestä tietynlainen mielikuva satunnaisten tatuointimessuilla tapahtuneiden tapaamisten perusteella. Tony vaikutti alkuun hyvin vakavamieliseltä henkilöltä, jolla on vahvat mielipiteet sekä arvomaailma.

Välillä minusta saattoi tuntua siltä, että tungin aina väärään aikaan heittämään Tonylle läppää. Erityisesti Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettävien HelsInk- tatuointimessujen aikaan Tonysta saattoi saada hieman juron vaikutelman. Tämä toki osaltaan johtuu siitä, että kyseisillä messuilla hän toimii yhtenä järjestäjänä, joten kaikkien lankojen käsissä pitäminen messuviikonlopun aikana vaatii melkoista keskittymistä.

Suorapuheisuus on jotain mistä olen aina Tonyssa pitänyt. Hänellä ei kuitenkaan ole filtteriä, joten asia todennäköisesti putoaa tiskiin kuten tylppä isku otsalohkoon, oli kyseessä sitten mielipide tai palaute niin hyvässä kuin pahassa. Tämä taipumus on varmasti hämmentänyt monia, jotka ovat Tonyn kanssa keskustelleet mistä tahansa.

Kuitenkin hieman jurolta vaikuttavan ulkokuoren alta löytyy huumorintajuinen, elämää nähnyt äijä jolla on reilusti pilkettä silmäkulmassa.

kotka tatuointi

Kuinka Tony aikoinaan päätyi aloittamaan tatuoijan hommat?

Mustestooriin haastattelemista varten tapasimme Tonyn kanssa Otherside Tattoo tatuointiliikkeellä Lahdessa. Siinä aamukahvia samalla hörppiessä sitten lähdettiin höpöttelemään Tonyn elämästä, harrastuksista ja siitä kuinka hän aikoinaan päätyi aloittamaan tatuoijan hommat.

80- 90-lukujen taitteessa tämä hollolalainen nuorimies kiinnostui tatuoimisesta pitkälti sen ansiosta, että ihmiset ystävä- sekä lähipiirissä olivat tatuoituja. Tämän myötä luonnolisesti uteliaisuus itse tatuoimista kohtaan nosti päätään mukaan liuta kysymyksiä. Kuinkahan tämä tulisi tehdä, jotta saisi aikaan oikeasti siistejä tatuointeja?

Tony muistelee käyneensä hakemassa ensimmäisen tatuointinsa Diegolta Duck’s Tattoossa Helsingissä suurinpiirtein vuonna 1989. Tuolloin hän sai olkapäähänsä ruusu-tatuoinnin. Tuohon aikaan tatuoijan työn aloittamisessa oli erilaisia haasteita kuin nykypäivänä. Välineet olivat hankalia hankkia ja tietoakin oli saatavilla rajoitetusti, sillä ei ollut vielä internettiä ja Suomeen tuli ainoastaan yksi tatuointilehti Tattoo Magazine, jonka sai kerran kuussa Akateemisesta kirjakaupasta, Helsingin Stockmannilta.

Pikkuhiljaa 90-luvun alussa Tony alkoi tekemään tatuointeja. Neulojen valmistamisen salat Tony oppi ystävältään Tumpilta joka sittemmin muutti Tukholmaan ja järjestää siellä tatuointitapahtumaa nimeltä Stockholm Ink Bash. Tumppi on ollut myös yksi isoimmista vaikuttajista Tonyn alkutaipaleella.

Ensimmäiset tatuoinnit Tony teki handpoke-tyylillä neulat jäätelöpuikkoon liitetyllä virityksellä vuonna 1991. Pian hän totesikin itselleen, että kyllähän tätä joutuu harjoittelemaan paljon ennen kuin tekeleet alkavat näyttämään riittävän hyvältä ihmisihoon lyötäväksi.

Aivan ensimmäinen tatuointikone jonka Tony omisti oli Brownin partakoneen moottorista itse tehty. Vuonna 1992 hän hankki ensimmäisen oikean tatuointikoneen, joka oli Suomessa käsin valmistettu. Tatuoijan työnsä alkuaikana Tony päätti harjoitella tekniikkaansa huolellisesti ja hankki siksi hätäteurastamolta siannahkoja harjoituskohteikseen. Hän harjoitteli siannahkoihin puolitoista vuotta ja koska nämä harjoituskohteet olivat aika karunhajuisia, usein harjoittelu tapahtuikin lapaset kädessä parvekkeella myös talvella.

Sana alkoi liikkumaan Hollolassa, mutta vaikka halukkaita ”harjoitusnahkoja” olikin tarjolla, Tony kieltäytyi tatuoimasta ketään ennen kuin oli saavuttanut itselleen asettaman vähittäisvaatimustason omasta osaamisestaan. Harjoituskuvien oli oltava hyvännäköisiä ennen ensimmäistäkään ihmiseen tehtyä tatuointia.

Vuonna 1994 Tony laittoi pystyyn Otherside Tattoo -tatuointiliikkeen. Toiminta alkoi tupakkakaupan takahuoneessa sijainneesta tatuointistudiosta. Otherside Tattoon perustamisen yhteydessä Tony tilasi itselleen ensimmäiset tatuointikoneet Mickey Sharpsilta kirjeenvaihdolla. Prosessi kesti 8 kuukautta ennen kuin koneet vihdoin saapuivat Suomeen, sillä kaikki viestinvaihdot tapahtuivat kirjeitse.

Mustestoorit esittää: haastattelussa Tony Raita Klikkaa ja Twiittaa

Tonyn stooriin mahtuu muutakin kuin tatuoimista: On elettävä täysillä!

Kun kysyin Tonylta paljonko hänellä on itsellään tatuointeja saan vastauksen: ”Liian vähän! Beigee on niin paljon ettei kehtaa uimarannalle mennä!” mies nauraa.

Osaltaan oman nahkan tatuoiminen on päässyt hidastumaan ajan puutteen vuoksi, mutta myös painiharrastuksen kautta. Paini on Tonylle rakas harrastus, joka on ajan kuluessa muodostunut osaksi elämäntapaa siinä missä tatuoiminenkin. Painin ansiosta Tony kertoo saaneensa paremman lihaskunnon prätkäillessä rikkoutuneen polvensa tueksi, joka puolestaan on mahdollistanut vaellusharrastuksen tai ”eräjormailun” miehen sanoja lainatakseni.

Tonyn työhistoriaan kuuluu vahvasti myös extreme-urheilu. Hän on ajanut työkseen mootoripyörää näytöshenkisesti. Temput prätkällä ovat toisinaan saaneet aikaan myös vammoja, mutta vaikka loukkaantumisia onkin tullut, mies kertoo tulleensa kiltisti seuraavana päivänä studiolle tekemään tilatun tatuoinnin vaikka pari kylkiluuta onkin mennyt rikki. Motto ”On elettävä täysillä!” sopii täydellisesti Tonylle.

Tämä tietynlainen jääräpäisyys ja uskallus elää löytyy myös lajityypillisesti Tonyn rakastamasta koirarodusta, pittbullista. Biteissä rodun rehellisyys ja yksioikoisuus on aina viehättänyt Tonya ja hänellä on käytännössä aina ollut koiria. Alkujaan hänellä oli joitain dobermanneja, sittemmin bittejä ja nykyään perheeseen kuuluu 6 vuotias staffi uros nimeltä Papu. Bitit ovat Tonyn mukaan parhaita perhekoiria, mutta omistajan täytyy ymmärtää, että ne ovat vahvoja ja lujatahtoisia koiria.

Tony kertoo aina olleensa koiraihminen, eikä usko pystyvänsä elämään ilman koiraa, vaikka niistä luopuminen on miehelle aina hyvin raskas ja tuskainen prosessi. Koirat ikävä kyllä usein lähtevät paljon ennen omistajiaan. Hän kertoo kuinka omat lapset ovat saaneet kasvaa koirien läheisyydessä ja oppineet sitä kautta ymmärtämään, että kun koira otetaan perheeseen se on lupaus, että siitä pidetään huolta loppuun asti.

Bittbull tatuointi

Suomessa vasta luodaan tatuointikulttuuria

Ihmisten suhtautuminen tatuointeihin on muuttunut valtavasti niistä ajoista kun Tony vasta aloitteli tatuoimaan. 90-luvulla tatuoinneilla oli todella negatiivinen stigma ja vaikkei Tony varsinaisesti ole koskaan saanut suoraa negatiivista palautetta, on ollut tilanteita joissa eleet ja ilmeet ovat osoittaneet suurta paheksuuntaa konservatiivisemmissa piireissä.

Tonyn mielestä on vain hyvä asia , että tatuoinnit ovat yleistyneet, sillä se on samalla loiventanut epäluuloisuutta tatuoituja ihmisiä kohtaan normaalissa arjessa. Tänä päivänä ihan tavallisilla ihmisillä on näkyviä tatuointeja ja se on normaalia.

Tony huomauttaa, että tämä on television ansiota. Kun Miami Ink televisioitiin ensi kertaa, tatuoiminen oli yhtäkkiä kaikkien olohuoneessa. Sen myötä tatuoinnit alkoivat lisääntyä muun muassa urheilijoiden, kokkien ja muiden julkisuuden henkilöiden keskuudessa, joka puolestaan muutti asenteita positiiviseen suuntaan.

Suomi on vielä hyvin nuori tatuointimaa. Vaikka maailmalla satamakaupungeista tatuointistudioita on löytynyt jo satoja vuosia, suomessa vasta luodaan omaa tatuointikulttuuria ja -historiaa.

”Ehkäpä Suomessakin on jonain päivänä oma kansallinen tatuointi-identiteetti samalla tavalla kuten esimerkiksi Maoreilla.” Tony pohtii.

Tonyn terveiset aloittelevalle tatuoijalle:

”On olemassa kahdenlaisia tatuoijia: Niitä, jotka elävät tehdäkseen tatuointeja ja niitä, tekevät tatuointeja elääkseen.”

  • pitää oikeasti osata piirtää, se on hyvä lähtökohta
  • ihon tuntemus, sekä tatuoimisen tekniikoiden opettelu on vuosien prosessi. Se että opit tekemään laadukkaan tatuoinnin on pikemminkin maraton kuin sprintti.
  • taso on todella kova, joten luo varma pohja ja opettele tatuoimaan pitkäjänteisesti pienin askelin saavuttaaksesi saman tason.
  • Ole itsesi paras kriitikko ja yritä olla joka päivä parempi versio itsestäsi.
  • Paras tilanne olisi, jos pääsisit jonkun kokeneen ja hyvän artistin oppiin.

Tonyn terveiset ensimmäistä tatuointiaan harkitsevalle:

  • Harkitse vielä toisen kerran.
  • Sinun täytyy päättää, että olet valmis elämään tatuointisi kanssa, oli se sitten minkä näköinen tahansa.
  • Muista, että sinä teet päätöksen ottaa tatuoinnin, joten viime kädessä vastuu on sinulla itselläsi.
  • Tee huolellinen taustatyö: mitä haluat ihoosi ja kenellä teetät sen. Oli tatuointi iso tai pieni, sen pitäisi aina olla hyvin tehty , sekä kestää aikaa ja elämää.
  • Älä ota tatuointia hetken mielijohteesta.

Tonyn Instagram löytyy tästä: https://www.instagram.com/tonyraita/

Lue myös: https://www.mustesielu.com/lemmikki-tatuointistudiolla/

Koitko tämän artikkelin hyödylliseksi? Olen megakiitollinen, kun jaat sitä etteenpäin sosiaalisessa mediassa! Kiitos!

Tilaamalla viikkokirjeen alla olevalla lomakkeella, saat tiedon uusimmasta artikkelista suoraan sähköpostiisi.

Tilaa viikkokirje

* indicates required
/ ( mm / dd )

Tatuoimisiin!!

<3 Olivia Moonchild

Olivia Moonchild – Tatuoijan ensiaskeleet

Olivia Moonchild – Tatuoijan ensiaskeleet

Voisin miltei sanoa kiinnostuksen tatuointeihin ja tatuoimiseen lirahtaneen minuun jo äidinmaidon seassa jollen olisi kotoisin pienestä tuppukylästä keskeltä korpea. Siellä suhtautuminen juuri tähän kyseiseen aihealueeseen, ainakin tuolloin, oli vähintäänkin suppea lähipiiriäni myöten, johon isäni kuitenkin teki poikkeuksen.
Isäni kyynärvarressa komeilee ”vanhan liiton” merimiestatuointi, jonka hän aikanaan oli hankkinut ollessaan laivastossa. Tämä kyseinen kuva oli minun silmissäni jotain niin huikeaa etten voinut lapsena lakata ihailemasta sitä, tai pohtimasta kuinka se on käteen saatu.
Saattoi olla että, tästä ihailusta johtuen taloudestamme katosivat mystisesti permanenttitussit niin kutsuttuun ’parempaan talteen’. Taiteellisesti lahjakkaana lapsena kun tuppasin kuvittamaan seinien ja esineiden lisäksi myös itseäni. Kyseinen tussihan oli parasta, mitä tiesin voidakseni pitää nuo hienot taideteokset iholla mahdollisimman kauan.
Kuinka sitten päädyin tatuointi alalle?

Sisäinen palo


Olin ymmärtänyt jo joitain vuosia aiemmin sisäisen intohimoni kohdistuvan tatuointeihin ja tatuoimiseen.
Minulle oli kuitenkin käynyt harvinaisen selväksi että alalla pääseminen oli vähintäänkin haasteellista.
Vielä 2000-luvun alussa koko tatuointiala oli pikemminkin jonkun sortin alamaailmaa kuin valtavirran yleisesti hyväksymää itseilmaisua mitä alamme edustaa nykypäivänä.

Usko itseen kävi koetuksella


Hakeuduin studioihin asiakkaana, otin tatuointeja ja koetin saada jalkaani oven rakoon.
Usein tilanne oli se, ettei tarjolla ollut vakanssia tai halukkuutta opettamiseen, joten aikani räpiköityäni aloin uskoa ettei minusta taida sittenkään tulla tatuoijaa.
Elämä kuljetti eteenpäin ja vuosiin mahtui paljon seikkailuja aina merillä työskentelystä musisointiin, työskentelyä ravintola-alalla sekä elämistä päämäärättömästi.
Sitten sattui käymään odottamaton.

Olivia Moonchild tatuoija alkutaipaleella
Tatuoijan alkutaival

Basistina


Olin liittynyt bänditoimintaan!
Se oli sellaista epämääräistä touhua; lähinnä vain puhuttiin suuria, rämpyteltiin jotain ja lipitettiin kaljaa rumpalimme äidin autotallin yläkerrassa olevalla vintillä, jota kutsuimme treenikämpäksemme.
Itse osasin soittaa bassolla kolmea sointua ja laulaa stemmoja. Rumpalimme oli oikein taitava soittaja sekä kova ryyppymies. Vaikka joitain tyyppejä olikin käynyt soittelemassa kanssamme kokeilumielessä, kitaristia meillä ei ollut.
Meillä ei oikeasti ollut mitään konseptia, omia biisejä, eikä me oikeastaan osattu juuri soittaa, mutta meillä oli sairaan hyvä fiilis. Sitäpaitsi treeniksellä oli kiva hengata ja unelmoiden tulevasta.

Pään paikka ei ole takapuolessa


Laulajamme kuitenkin näki meidät jonain kirkkaana tähtenä suomirokin taivaalla muiden tähtösten joukossa, ja oli niin vakuuttunut ainakin omasta sen hetkisestä tasostaan ja tunnettuudestaan, että puhui meistä jonain niin suurena että oksat pois!
Kävikin niin, että eräänä päivänä hän pölähti treenikselle ja kertoi leveä hymy naamallaan hankkineensa meille sponsorin. Näin ollen tässä pitäisi nyt sitten alkaa treenaamaan keikkoja varten.
En voinut uskoa korviani: millähän hemmetin meriiteillä?!

Eeppinen käänne


Seuraavalle päivälle oli sovittu palaveri, jonne luonnollisesti tungin mukaan jottei tämä yli-innokas laulajan planttu menisi puhumaan ohi suunsa tai sopimaan meidän muiden päänmenoksi mitään sellaista johon emme olisi valmiita sitoutumaan.
Tapasimme Helsingissä sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä paikallisen tatuointiliikkeen edustajat tatuoijan nimeltä Mika ja hänen silloisen oppityttönsä.
Laulajamme puhui taukoamatta….. Nimittäin itsestään ja kaikista niistä samankaltaisuuksista joita hän itse oli havainnut suomalaisten musiikkialan osaajien ulkonäössä ja omassaan.
Hävetyksissäni kaivoin laukusta kynää ja paperia. Ryhdyin piirtelemään vain jotain, valmiina keskeyttämään tämän vuolaan eepoksen rock-muodin huipulta, mikäli siellä ilmenisi jotain sellaista joka olennaisesti olisi hölynpölyä.
”Sähän osaat piirtää” -kommentti Mikan suusta pysäytti kaiken.
Hämmennyksissäni nostin pääni paperista todeten että olen piirtänyt koko ikäni, kasvoillani iso kysymysmerkki.
Seuraavaksi keskustelu kääntyi minuun, piirtotaitooni ja tulevaan, enkä miettinyt kahta sekuntia kauempaa Mikan tarjotessa minulle oppitytön paikkaa.


Seuraavana päivänä löysin tieni studiolle ja siitä hetkestä alkoi minun tieni tatuoijaksi.

Lue myös:

Tatuoimisiin!!

<3 Olivia Moonchild