Avainsana: oliviamoonchild

Tatuointien vaikutus työelämässä

Tatuointien vaikutus työelämässä

Tatuointien vaikutus työelämässä on muuttunut runsaasti sitten 1900-luvun lopun.

Tänä päivänä katukuvassa näkee toinen toistaan näyttävämpiä tatuointeja ja ylipäänsä tatuoitujen ihmisten määrä on ollut hurjassa kasvussa.

Suomessa ja maailmallakin tatuoiminen ja tatuoinnit edustivat alunpitäen jotain aivan muuta valtavirran silmissä, kuin millaiseksi suhtautuminen on tänä päivänä muuttunut.

Yleisesti ottaen tatuoinneilla oli valtavan huono stigma ja niihin liitettiin radikalisoitumista, rikollisuutta, epäilyttävää toimintaa ja tatuoitujen ihmisten ajateltiin automaattisesti edustavan niin sanottuja ”laitapuolen kulkijoita”.

Koska yleinen ajattelu näki tatuoinnit suurena pahana, oli sillä myös luonnollisesti vaikutuksia tatuoitujen ihmisten työllistymiseen normaalissa arjessa.

Tatuoinnit työelämän esteenä?

Koska siis tatuointeja pidettiin pitkään yleisen hyväksynnän piiriin kuulumattomiksi, luonnollisesti tatuoinneilla koristetut ihmiset aiheuttivat kammoksuntaa valtavirran silmissä.

Tästä johtuen, tatuoinnit useimmiten teetettiin sellaisille kehon alueille, jotka oli helppo piilottaa vaatetuksen alle.

Ennen tatuointien yleistymistä länsimaissa, näkyvimmät tatuoinnit löytyivät lähinnä tatuoijilta, sekä myös joiltain sellaisilta esiintyviltä taiteilijoilta kuten muusikot, sirkustaiteilijat ja friikit.

Aikanaan näkyvä tatuointi oli suora este työpaikan saamiselle lähes kautta linjan, sillä tatuoitujen ihmisten epäiltiin liittyvän automaattisesti johonkin rikolliseen- tai muuhun hämäräperäiseen toimintaan. Näin ollen oletettiin heidän olevan epäluotettavia työntekijöitä tai vähintäänkin arveluttavia.

Luonnollisestikaan, todellisuudessa tatuoinneilla ei ole mitään tekemistä ihmisen luotettavuuteen tai kykyyn suoriutua työstään, vaan niihin vaikuttavat enemmänkin ihmisen asenteet ja ajattelutavat, jos minulta kysytään.

Aikanaan siis tatuoituja ihmisiä on discriminoitu eli dissattu valtavasti vain koska yleinen ajattelutapa sen salli.

tatuointien vaikutus työelämässä

Mitä mieltä olet tästä artikkelista? Jätä mielipiteesi kommenttikenttään! Jos artikkeli on sinusta mielenkiintoinen ja / informatiivinen, twiittaathan sen eteenpäin alla olevan linkin avulla:

Tatuointien vaikutus työelämässä Klikkaa ja Twiittaa

Tatuointien vaikutus työelämässä tänään

Länsimaisessa ajattelussa tapahtui muutos, kun tatuoimisesta alettiin tuottamaan reality-Tv sarjoja 2000-luvun alussa.

Televisiosarjojen myötä, jokaisella oli mahdollisuus päästä tutustumaan tatuoimisen maailmaan sekä tatuointeihin omasta olohuoneesta käsin. Monet huomasivat tämän myötä, että tatuointeja ottavat ihmiset ovat lähtökohtaisesti ihan tavallisia ihmisiä, ihan tavallisine arjen ongelmineen.

Sarjojen myötä, myös käsitys tatuoimisesta tuli ensimmäistä kertaa valtavirralle paljon selkeämmäksi ja se osaltaan hiljalleen rikkoi tatuoimisen ympärille muodostunutta stigmaa.

Päätös tatuoinnin ottamisesta alkoi muuttua helpommaksi, sillä sosiaalinen paine alkoi laskemaan. Näin ollen, tatuoinnit alkoivat ensin yleistyä ja tatuoitujen ihmisten määrä lähti nousuun.

Uskaliaimmat alkoivat yhä enemmän ottamaan tatuointeja myös näkyvämmille paikoille, kuten kyynärvarsiin ja pohkeisiin. Myös työmarkkinoilla alkoi tapahtua muutosta tatuointeihin suhtautumisessa.

Tänä päivänä tatuointi ei ole suora este työllistymiselle, vaikka toki vielä löytyy työtehtäviä joissa näkyvät tatuoinnit saattavat vaikeuttaa alalle pääsyä. Näitä ovat monet konservatiivisemmat työtehtävät, joissa ollaan paljon julkisesti esillä, esimerkiksi poliitinen työ.

Myös työnantajalla on oikeus määritellä omaa brändiään, joten jos näkyvät tatuoinnit eivät sovi linjaukseen, et todennäköisesti ole saamassa sitä työpaikkaa mikäli sinulla on näkyvä tatuointi.

Kuitenkin, yleisesti ottaen tatuoinnit alkavat olla hyväksytyjä lähes tulkoon alalla kuin alalla. Joissain ammateissa niistä on jopa muodostunut ammattitrendi, kuten esimerkiksi kokkien sekä baarityöntekijöiden kohdalla tämä on ollut havittavissa.

Vaikka tatuoinnit ovatkin vakiinnuttaneet paikkaansa länsimaisessa ajattelussa ja se ei totaalisesti enää sulje työmarkkinoiden ovia, olen itse sitä mieltä ettei ensimmäisten tatuointien kannata sijaita sellaisissa paikoissa, joita on käytännössä mahdotonta piilottaa.

Vaikka nykypäivänä trendi olisikin ottaa ensimmäinen tatuointi kaulaan, kämmenselkään tai jopa kasvoihin, nämä alueet eivät välttämättä vielä kuulu yleisin hyväksynnän piiriin ja mielestäni vastuullinen artisti ei edes suostu näitä kehon osia ensitatuointina myöskään tekemään.

Erityisesti kasvojen tatuoiminen on valtaosalle yhä vaikea pala niellä, ja vaikka esimerkiksi muutamilla tatuoijilla kasvot ovatkin enemmän tai vähemmän musteen peitossa, se ei tarkoita sitä että muu maailma olisi vielä valmis täysin hyväksymään sitä.

Käytä harkintaa ensimmäistä tatuointiasi valitessa

Tatuoinnit ovat siis tänä päivänä lähtökohtaisesti OK, eivätkä ole este työllistymiselle kuin ehkä muutamissa mahdollisissa tilanteissa.

Kannattaa kuitenkin käyttää harkintaa siihen, mitä ja mihin kehon osaan ensimmäisen kuvansa laitattaa. Jos sinulla ei ole vielä täysin selvillä mille alalle aiot suunnata, ei tatuoinnin ottaminen esimerkiksi kaulaan tai päähän ole välttämättä hyvä idea.

Tatuointien vaikutus työelämässä voi nimittäin tulla myöhemmällä iällä vastaan ei toivotulla tavalla. Voihan olla että haluatkin lähteä lukemaan lakimieheksi tai lääkäriksi ja teininä otettu kaulatatuointi laittaa stopin tälle unelmalle.

Jos siis et ole täysin varma siitä, mikä sinusta tulee isona, ota ensimmäiset kuvasi muualle. Jos haluat, että kuvasi on esillä tarvittaessa on esimerkiksi kyynärvarsi oiva alue tatuointiasi varten.

Itsehän toki olen päästä varpaisiin tatuoitu, eikä minulla juuri enää ole puhdasta ihoa. Kuitenkin teetätin kämmenselät, kämmenet, kaulan ja pääni ihan viimeisten joukossa, sillä kun kroppa on jo muutenkin täyteen lätkitty, ei sillä ole enää mitään merkitystä jos tatuoinnit ulottuvat jo näkyville alueille. Toisaalta, olen myös ammattitatuoija, joten on vain luonnollista että minulla on runsaasti tatuointeja. Voisinpa jopa sanoa, että ammatinvalintakysymys! 😀

Kiitos tämän kertaisesta lukuhetkestä!

Voit myös seurata blogini facebook sivua osoitteessa: https://www.facebook.com/OliviaMoonTmi jossa tiedotan muun muassa blogijulkaisuista, jaan viimeisimmät tatuointityöni sekä tatuointialaan liittyviä mielenkiintoisia videoita!

Instagramissa blogini löytyy nimimerkillä @mustesielu

Lue myös: https://www.mustesielu.com/nain-ensitatuoinnit-ovat-muuttuneet-2020-lukuun-mennessa/

sekä: https://www.mustesielu.com/tatuoinnit-k-18/

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Tatuoijan työ koostuu yllättävän monesta osatekijästä. Vaikka itse tatuoiminen on päälimmäisenä mieleen jäävä työtehtävä, sen ympärillä on paljon muita asioita hoidettavana, jotta itse tatuoiminen on mahdollista suorittaa.

Ensinäkin välineistö on oltava moitteettomassa kunnossa ja tarvikkeita on oltava riittävästi. Siispä tatuoija tekee välinetilauksia, inventaariota sekä tarvittaessa huoltaa tatuointikoneitaan tai toimittaa ne huoltoon.

Myös työympäristön täytyy olla puhdas ja hygieninen. Tatuoijan arkipäivää on myös aktiivinen puhtaanapito, joka ei rajoitu vain omaan työpisteeseen suoritetun tatuoimistyötehtävän päätteeksi. Lisäksi on huolehdittava asiakastilojen, wc-tilojen sekä muiden yleisten tilojen siisteydestä ja puhtaudesta. Useamman tatuoijan studioissa, jokainen pitää huolta omasta työpisteestään, jonka lisäksi yleensä yhteisesti pidetään huolta liiketilan muista alueista. Yleinen siivous on mahdollista teetättää myös esimerkiksi siivousfirmalla rahaa vastaan, ja joissain tatuointistudioissa on käytössä tällainen vaihtoehto.

Mutta ei tatuoijan työ rajoitu vain tähän! Lisäksi asiakkaiden kanssa käydään konsultaatioita, suunnitellaan kuvaprojektit ja ideasta riippuen kuva suunnitellaan joko ennakkoon tai paikan päällä ennen itse tatuoimista.

Kaiken yllämainitun lisäksi on vielä hallinnollinen puoli. On pidettävä huoli kirjanpidosta joko itse tai vaihtoehtoisesti kirjanpitäjällä. Jälkimmäiselle tulee toimittaa kaikki tarvittavat materiaalit, jotta yrittäjyyden lakisääteiset velvoitteet eivät jää hoitamatta ja verot tulee maksettua ajallaan.

Hallinnolliseen puoleen kuuluu osana myös asiakassähköposteihin vastaaminen ja asiakassuhdetoiminnan ylläpitäminen.

Kirsikkana kakun päällä on markkinointi! On erillaisia tapoja tavoittaa yleisönsä kuten esimerkiksi sähköposti, erilaiset mainokset ja mainosmateriaali, verkkosivut ja /tai blogi. Kuitenkin nykypäivänä sosiaalinen media on yksi vaikuttavimmista tavoista päästä lähemmäksi omaa kohderyhmäänsä. Markkinointi on tärkeä osa tatuoijan tehtävää ja se vie yllättävän ison lohkon käytössä olevasta ajasta.

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa?

Kaikkien hallinnollisten seikkojan ja käytännön asioiden hoitamisen lomassa suoritetaan itse tatuointityö.

Usein työasennoissa ollaan pitkiä aikoja, eikä työasennot välttämättä ole aina kaikista ergonomisimmasta päästä. Tatuoijat saattavat olla näin ollen usein pitkiä aikoja hyvinkin staattisissa asennoissa, joiden seurauksena tatuoijien keho voi oireilla erilaisin tavoin. Tavallisesti selkäkivut ovat hyvin yleisiä tatuoijan työssä.

Muita tavallisia vaivoja voivat olla muun muassa päänsärky ja silmien väsyminen. Pitkissä sessioissa erityisesti tatuoija keskityy katseellaan pitkiä aikoja kerrallaan intensiivisesti yhdelle alueelle.

Melko mahtava tehtävälista yhdelle ihmiselle, eikö totta? Jos vielä tämän kaiken lisäksi tatuoija käy messuilla tai vierailee muilla studioilla, räpsähtää siitä muutama tehtävä lisää. Usein täytyy varata kuljetus, majoitus, maksaa osallistuminen ja niin edelleen.

Kun tehtävälista on näin laaja, ei ole suuri yllätys jos ihminen on välillä loman tarpeessa, vaikka miten rakastaisi työtään.

Onko tämä artikkeli sinusta kiinnostava tai mielenkiintoinen aihepiiri? Olen superkiitollinen kun jaat sen myös eteenpäin!

Miksi tatuoijakin tarvitsee lomaa? Klikkaa ja Twiittaa
Photo by Dave Herring on Unsplash
Photo by Dave Herring on Unsplash

Loman pitäminen ruokkii luovuutta.

Minun on pakko sanoa, että tatuoiminen on hyvin rakas ja arvokas työ minulle. Koen olevani onnekas, että saan tehdä tätä työtä elääkseni. En ole yhtään sen ihmeellisempi ihminen kuin kukaan muukaan, satun vain tekemään työkseni kauniita kuvia ihmisten ihoon ja se tekee minut hyvin onnelliseksi.

Kuitenkin vaikka työ, oli se mikä tahansa ja olisi se kuinka tärkeä ja rakas, alkaa se helposti menettämään parhaan teränsä ja kiiltävimmän pintansa, jollei sen parista koskaan poistu.

Loma vapauttaa mielen arjen askareista, antaa keholle mahdollisuuden lepoon ja mikä parasta, silloin voi tehdä halutessaan mitä tahansa itseään kiinnostavaa ja arjesta poikkeavaa puuhaa. Tämä tekee hyvää kokonaisvaltaisesti ja pitää mielen virkeänä ja avoimena.

Usein arjesta sivuun astuminen myös auttaa näkemään paremmin arjen merkityksen, asiat jotka toimivat hyvin, sekä asiat joita voi kehittää eteenpäin.

Vinkkejä hyvään lomaan: https://www.pihlajalinna.fi/terveydeksi/tyoterveyslaakari-neuvoo-tallainen-on-hyva-loma

Myös lomalla saadut kokemukset saavat usein aikaan idearyöppyjä ja luovassa työssä etenkin se on erittäin edunmukaista sekä asiakkaalle, että tatuoijalle. Myös levännyt keho jaksaa paremmin arjen mekaanisen rasituksen.

Siispä jos tatuoijasi pitää ajoittain lomia, kuten esimerkiksi joululoman ja muutaman viikon kesäloman, on se erittäin hyvä asia! Se tarkoittaa sitä, että hän välittää työstään ja asiakkaistaan koska pitää myös itsestään hyvää huolta.

Tatuoimisiin!

<3 Olivia Moonchild

Mitä mieltä olit tämän kertaisesta artikkelista? Jätä kommentti artikkelin alle!

Lue myös: https://www.mustesielu.com/nain-valmistaudut-tatuoinnin-ottamiseen/

Perhosen piilotus

Perhosen piilotus

Olen siitä kummallinen tatuoija, että olen vain mielissäni jos saan projektikseni peittokuvan.

Peittotatuoinneissa on aina omat rajoituksensa ja ne ovat paitsi henkilö, myös tatuointikohtaisia, sillä esimerkiksi henkilön mieltymykset aiheen ja tyylilajin ympärillä vaikuttavat paljolti siihen minkälaista hahmotelmaa kannattaa lähteä tarjoamaan vanhan kuvan peittämiseksi.

Lisäksi itse peitettävällä kuvalla on merkittävä rooli uuden kuvan asettelun kannalta ja siihen vaikuttavat peitettävän kuvan koko, sijainti, tummuusaste ja mahdollinen arpikudos.

Näin tapahtui perhosen piilotus:

Seuraavassa kerron kuinka toteutin tämän peittotatuoinnin:

Ensimmäisenä keskustelen aina asiakkaan kanssa minkälainen tatuointi olisi ideaali, jos se toteutettisiin puhtaalle iholle.

Tämän jälkeen lähdetään pohtimaan sen idean ympäriltä onko kuva toteutettavissa jossain muodossa sellaisenaan, vai onko etsittävä niin sanotusti kietoreitti toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi, tai edes hyvin lähelle pääsemiseksi.

Tässä tapauksessa tatuoinnin ottaja toivoi mahdollisimman kevyttä, naisellista ja korumaista lopputulosta vanhaa kuvaa peittämään. Hän oli myös tutustunut ennakkoon portfoliooni ja ihastunut siellä oleviin vesivärityylin tatuointeihin.

Näillä spekseillä sitten hahmottelin vapaankäden piirtotekniikalla suunnitelman vanhan tatuoinnin päälle. Päädyimme tekemään mandalamaista pitsikuviota, johon lisättiin korumaisuutta pieneillä ketjumaisilla yksityiskohdilla.

Käytän mielelläni eri paksuisia linjoja peittokuvissani, sillä se luo tekstuuria ja mukavasti rikkoo alle jäävän kuvan muotoa. Tatuoitavan toiveiden mukaisella väriskaalla lopuksi vielä pakkasin hieman vesivärimäistä valumaa ja roisketta kriittisiin kohtiin tatuoinnin viimeistelemiseksi.

Peittävän kuvan sijoittelun sekä värinkäytön ansiosta vanha kuva ei pomppaa silmään kuvan parannuttuakaan.

Heräsikö kysymyksiä?

Onko sinulla itselläsi kuva jonka haluaisit korjata tai peittää? Laita minulle viestiä ’Ota yhteyttä’ valikosta löytyvällä yhteydenotto lomakkeella.

Tatuoimisiin! Olivia Moonchild

Olivia Moonchild – Tatuoijan ensiaskeleet

Olivia Moonchild – Tatuoijan ensiaskeleet

Voisin miltei sanoa kiinnostuksen tatuointeihin ja tatuoimiseen lirahtaneen minuun jo äidinmaidon seassa jollen olisi kotoisin pienestä tuppukylästä keskeltä korpea. Siellä suhtautuminen juuri tähän kyseiseen aihealueeseen, ainakin tuolloin, oli vähintäänkin suppea lähipiiriäni myöten, johon isäni kuitenkin teki poikkeuksen.
Isäni kyynärvarressa komeilee ”vanhan liiton” merimiestatuointi, jonka hän aikanaan oli hankkinut ollessaan laivastossa. Tämä kyseinen kuva oli minun silmissäni jotain niin huikeaa etten voinut lapsena lakata ihailemasta sitä, tai pohtimasta kuinka se on käteen saatu.
Saattoi olla että, tästä ihailusta johtuen taloudestamme katosivat mystisesti permanenttitussit niin kutsuttuun ’parempaan talteen’. Taiteellisesti lahjakkaana lapsena kun tuppasin kuvittamaan seinien ja esineiden lisäksi myös itseäni. Kyseinen tussihan oli parasta, mitä tiesin voidakseni pitää nuo hienot taideteokset iholla mahdollisimman kauan.
Kuinka sitten päädyin tatuointi alalle?

Sisäinen palo


Olin ymmärtänyt jo joitain vuosia aiemmin sisäisen intohimoni kohdistuvan tatuointeihin ja tatuoimiseen.
Minulle oli kuitenkin käynyt harvinaisen selväksi että alalla pääseminen oli vähintäänkin haasteellista.
Vielä 2000-luvun alussa koko tatuointiala oli pikemminkin jonkun sortin alamaailmaa kuin valtavirran yleisesti hyväksymää itseilmaisua mitä alamme edustaa nykypäivänä.

Usko itseen kävi koetuksella


Hakeuduin studioihin asiakkaana, otin tatuointeja ja koetin saada jalkaani oven rakoon.
Usein tilanne oli se, ettei tarjolla ollut vakanssia tai halukkuutta opettamiseen, joten aikani räpiköityäni aloin uskoa ettei minusta taida sittenkään tulla tatuoijaa.
Elämä kuljetti eteenpäin ja vuosiin mahtui paljon seikkailuja aina merillä työskentelystä musisointiin, työskentelyä ravintola-alalla sekä elämistä päämäärättömästi.
Sitten sattui käymään odottamaton.

Olivia Moonchild tatuoija alkutaipaleella
Tatuoijan alkutaival

Basistina


Olin liittynyt bänditoimintaan!
Se oli sellaista epämääräistä touhua; lähinnä vain puhuttiin suuria, rämpyteltiin jotain ja lipitettiin kaljaa rumpalimme äidin autotallin yläkerrassa olevalla vintillä, jota kutsuimme treenikämpäksemme.
Itse osasin soittaa bassolla kolmea sointua ja laulaa stemmoja. Rumpalimme oli oikein taitava soittaja sekä kova ryyppymies. Vaikka joitain tyyppejä olikin käynyt soittelemassa kanssamme kokeilumielessä, kitaristia meillä ei ollut.
Meillä ei oikeasti ollut mitään konseptia, omia biisejä, eikä me oikeastaan osattu juuri soittaa, mutta meillä oli sairaan hyvä fiilis. Sitäpaitsi treeniksellä oli kiva hengata ja unelmoiden tulevasta.

Pään paikka ei ole takapuolessa


Laulajamme kuitenkin näki meidät jonain kirkkaana tähtenä suomirokin taivaalla muiden tähtösten joukossa, ja oli niin vakuuttunut ainakin omasta sen hetkisestä tasostaan ja tunnettuudestaan, että puhui meistä jonain niin suurena että oksat pois!
Kävikin niin, että eräänä päivänä hän pölähti treenikselle ja kertoi leveä hymy naamallaan hankkineensa meille sponsorin. Näin ollen tässä pitäisi nyt sitten alkaa treenaamaan keikkoja varten.
En voinut uskoa korviani: millähän hemmetin meriiteillä?!

Eeppinen käänne


Seuraavalle päivälle oli sovittu palaveri, jonne luonnollisesti tungin mukaan jottei tämä yli-innokas laulajan planttu menisi puhumaan ohi suunsa tai sopimaan meidän muiden päänmenoksi mitään sellaista johon emme olisi valmiita sitoutumaan.
Tapasimme Helsingissä sijaitsevassa ravitsemusliikkeessä paikallisen tatuointiliikkeen edustajat tatuoijan nimeltä Mika ja hänen silloisen oppityttönsä.
Laulajamme puhui taukoamatta….. Nimittäin itsestään ja kaikista niistä samankaltaisuuksista joita hän itse oli havainnut suomalaisten musiikkialan osaajien ulkonäössä ja omassaan.
Hävetyksissäni kaivoin laukusta kynää ja paperia. Ryhdyin piirtelemään vain jotain, valmiina keskeyttämään tämän vuolaan eepoksen rock-muodin huipulta, mikäli siellä ilmenisi jotain sellaista joka olennaisesti olisi hölynpölyä.
”Sähän osaat piirtää” -kommentti Mikan suusta pysäytti kaiken.
Hämmennyksissäni nostin pääni paperista todeten että olen piirtänyt koko ikäni, kasvoillani iso kysymysmerkki.
Seuraavaksi keskustelu kääntyi minuun, piirtotaitooni ja tulevaan, enkä miettinyt kahta sekuntia kauempaa Mikan tarjotessa minulle oppitytön paikkaa.


Seuraavana päivänä löysin tieni studiolle ja siitä hetkestä alkoi minun tieni tatuoijaksi.

Lue myös:

Tatuoimisiin!!

<3 Olivia Moonchild